RSS-syöte

Ja voittaja on…

kirjoittanut Pia Vuolteenaho
Samaan tapaan kuin verot tai joulu, on jokavuotinen Oscar-gaala yksi elämän pysyvistä asioista. Vaikka tänä vuonna vuorossa olivat “the young and hip Oscars”, on illan ohjelma vuodesta toiseen melko lailla sama: kauniit julkimot lipuvat punaista mattoa pitkin gaalaan, jossa jaetaan vuorotellen niitä kiinnostavia (parhaat näyttelijät, paras elokuva) ja sitten niitä vähemmän mediaseksikkäitä (sound editing, sound mixing – kyllä, ne ovat kaksi eri kategoriaa) palkintoja. Mukaan mahtuu juontajien huolellisesti kameran tuntumasta tavaamia vitsejä ja vähintään yksi liian pitkäksi venyvä, itkuinen kiitospuhe.

Itse show on ohi parissa tunnissa, joskin Suomessa lisämausteensa gaalaan tuo lähetysajankohta, Oscarit kun televisioidaan meillä perinteisesti maanantain vastaisena aamuyönä. Vaikka gaala on varsin viihdyttävää katsottavaa pelkkänä kepeänä elokuvanakarkelona, mahtuu Oscareiden historiaan myös yhteiskunnallisesti merkittäviä hetkiä, jotka heijastelevat maailman menoa Hollywoodin ulkopuolellakin.
Marlon Brando on usein julistettu kaikkien aikojen parhaaksi näyttelijäksi, joskin eräässä Simpsoneiden jaksossa on epäselvää, onko Brando hakemassa nimiinsä ennätystä maailman parhaana näyttelijänä vaiko maailman lihavimpana miehenä – Brando oli myöhemällä iällään tunnettu myös legendaarisesta ruokahalustaan.

Näytteljätaidoistaan Brando sai elinaikanaan virallistakin tunnustusta, ja vuonna 1973 hän voitti uransa toisen miespääosa-Oscarin elokuvasta Kummisetä. Ensimmäisen palkintonsa hän oli vastaanottonut vuonna 1955 elokuvasta Alaston satama. Tuolloin Brando kuvasi kiitospuhessaan hetkeä upeaksi ja harvinaiseksi, ja ainutkertaiseksi se jäikin. Vuonna 1973 Brando ei ainoastaan jättäytynyt pois gaalasta, vaan kieltäytyi palkinnosta tykkänään, ja on yhä tänä päivänä George S. Scottin ohella ainoa Oscarista kieltäytynyt näyttelijä. Puhemiehekseen gaalaan Brando lähetti Sacheen Littlefeatherin, apassi-intiaanin, joka yleisön buuausten säestämänä kertoi Brandon kieltäytyvän palkinnosta intiaanien huonon aseman ja loukkaavan kohtelun vuoksi. Samaan aikaan toisaalla oli käynnissä Wounded Kneen surullisen kuuluisa piiritystilanne, jonka seurauksena kaksi intiaania sai surmansa.

Oscar-gaalan jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Littlefeather luki kokonaisuudessaan Brandon kirjoittaman puheen, jonka lukeminen itse gaalassa häneltä oli kielletty aikarajoitusten takia – pidätyksen uhalla. Puheessa Brando kommentoi varsin suorasanaisesti intiaanien epäoikeudenmukaista kohtelua ja heidän luokkaavaa esittämistään mediassa. Brando myös ilmoitti kokevansa läsnäolonsa Wounded Kneessä gaalaa hyödyllisemmäksi. Tempaus aiheutti suurta aggressiota niin Brandoa kuin Littlefeatheriakin kohtaan – Littlefeather itse kertoi myöhemmin John Waynen pysyneen lavan takana vain useamman ihmisen pitelemänä.  Negatiivisista reaktioista huolimatta temppu toi väistämättä suurta näkyvyyttä amerikan intiaanien asemalle ja Littlefeatherin puhe on yhä yksi kuuluisampia hetkiä Oscar-historiassa.

Siinä missä Brandon terrerisoima miespääosakategoria on jo itsessään yksi  Ocar-illan odotetuimpia, parhaan dokumentin palkitseminen ei perinteisesti ole niitä Oscar-illan jännittävimpiä  hetkiä. Tilanne oli kuitenkin varsin toinen vuonna 2003, jolloin Michael Moore voitti uransa ensimmäisen Oscarin elokuvallaan Bowling For Columbine. Varsin suorasanaisessa kiitospuheessaan Moore kritisoi Yhdysvaltain hallintoa, todeten maan muun muassa valinneen fiktiivisen presidentin ja käyvän fiktiivistä sotaa. Puhetta säestivät niin buuaukset kuin aploditkin, mutta ennen kaikkea kuvat Mooren yleisöstä ovat vaivaantuneita. Mooren puhe vaiennettiin varsin nopeasti musiikilla, mutta tämän viesti – “Shame on you Mr. Bush!”- ehti käydä varsin selväksi.

Vuonna 2004 gaalan tv-lähetyksessä käyttöön oli otettu viiden sekunnin viive. Syynä oli Janet Jacksonin paljas rinta, joka aiemmin samana vuonna oli television välityksellä tunkeutunut miljooniin amerikkalaiskohteihin Super Bowlin väliajalla.  Viiveen tarkoitukseksi perusteltiinkin mahdollisuus ainoastaan vastaavaanlaisen säädyttömän sisällön sensurointiin livetelevisiossa. Esimerkiksi silloinen Oscar-akatemian puheenjohtaja Frank Pierson kuitenkin piti viivettä huolestuttavana sensuurin muotona. On myös esitetty spekulaatiota siitä, oliko viiveen osasyynä halu välttää Moore-tyyppinen poliittinen sisältö tulevissa livelähetyksissä.
Vuoden 2009 Oscar-gaalaa väritti voimakkaasti pari kuukautta aiemmin voimaan astunut laki, joka eväsi homopareilta oikeuden avioliittoon Kaliforniassa. Tämä teki myös  yhdestä illan pääehdokkaista, Gus Van Santin elokuvasta Milkistä, varsin ajankohtaisen. Elokuva kertoo vuonna 1978 murhatun Harvey Milkin, Amerikan ensimmäisen julkihomon virkamiehen tarinan. Elokuvasta parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen palkinnon voittanut Dustin Lance Black peräänkuuluttikin koskettavassa puheessaan yhtäläisiä oikeuksia homoille.

Myös illan miespääosavoittaja Sean Penn otti kiitopuheessaan kantaa homoavioliittojen puolesta, ja viittasi Kodak-teatterin ulkopuolella nähtäviin “vihan merkkeihin”. Näillä hän tarkoitti teatterin ulkopuolella protestoivia äärikristittyjä, joiden agression kohteena oli homoavioliittojen ohella erityisesti edesmennyt Heath Ledger, illan miessivuosapalkinnon voittaja. Mielenosoittajien kylttejä koristi muun muassa teksti ”Heath in hell”. Viha Ledgeriä kohtaan kumpusi hyvin pitkälti tämän vuoden 2005 roolista homona cowboyna elokuvassa Brokeback Mountain.

Vaikka vuonna 2009 homojen tasa-arvo nousi illan teemaksi, ovat  itse Oscar-akatemian todelliset homoasenteet herättäneet myös toisensuuntaista keskustelua.  Vuonna 2006 Ang Leen Brokeback Mountainin pokattua parhaan elokuvan palkinnot niin BAFTA- kuin Golden Globe -gaalassakin pidettiin sitä miltei varmana voittajana myös  Oscareissa.  Toisin kuitenkin kävi, ja vuoden parhaana elokuvana palkittiin Paul Haggisin Crash.  Syitä yllätysratkaisuun on spekuloitu, ja eräiden kriitikoiden mukaan syynä oli lähinnä Akatemian homofobia. Crashin voittoa onkin pidetty eräänlaisena Akatemian vanhoillisten jäsenten viimeisenä voimannäyttönä. Brokeback Mountainin häviämistä pidetään laajalti yhtenä Oscar-historian suurimmista yllätyksistä –  useiden mielestä kyseessä on myös yksi sen  suurimmista vääryyksistä.

Samansuuntaista spekulaatioita, joskin  pienemmässä mittakaavassa, synnytti myös vuoden 2011 gaala. Tänä vuonna sensuurin kohteeksi joutui, joskin ilmeisesti vahingon kautta, Javier Bardemin ja Josh Brolinin välinen suudelma. Jakaessaan palkintoa parhaasta käsikirjoituksesta Brolin ja Bardem ottivat spontaaneja tanssiaskelia ja suutelivat – kameran kuvatessa, ilmeisesti etukäteiskäsikirjoituksen mukaisesti, Bardemin vaimoa, Oscar-voittaja Penélope Cruzia. Syyksi kameran strategiseen käyttöön on kuitenkin veikkailtu myös miesten välisen suudelman mahdollista sopimattomuutta; esimerkiksi Adam Lambertin homosuudelman televisiointi vuonna 2009 aiheutti tv-kanava ABC:lle valitusvyöryn.

Vuonna 2011 kyseinen viive pelasti Amerikan tv-yleisön myös toiselta tabulta, Melissa Leon “F-pommilta”. Parhaasta naissivuosasta palkittu Leo sai kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen Oscar-voittaja, jonka kiitospuhessa esiintyy sana “fuck”. Hämmentävän laskelmoidun oloisessa puheessaan Leo totesi katselleensa Kate Winsletin kiitospuhetta pari vuotta sitten, “It looked so fucking easy – oops!”. Leo pyysi tahdittomuuttaan anteeksi välittömästi gaalan jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Yhdysvaltain mediassa tapaukseen tohdittiin viitata lähes yksinomaan termillä ”the F-bomb”. Päivittelyn kontrastiksi mainittakoon, että niin naapurimaa Kanadassa kuin meillä Suomessakin pelätty f-sana kuultin sensuroimattomana itse gaalan tv-lähetyksessäkin.

Vaikka tämän vuoden gaalan suurimmaksi puheenaiheeksi nousikin siis pelätty f-sana, aiheellisempaa olisi kenties keskustelu rodusta ja sukupuolesta. Vuonna 1940 Hattie McDaniel nousi segregoidusta pöydästään lavalle ensimmäisenä mustana Oscar-voittajana roolistaan elokuvassa Tuulen viemää. Yli 60 vuotta myöhemmin Halle Berry oli ensimmäinen musta naispääosapalkinnon voittaja. Itkuisessa kiitospuheessan Berry totesi porttien olevan vihdoin auki.

Silti Oscareiden etnisessä monimuotoisuudessa yhä lievästi sanottuna toivomisen varaa.  Surullisen kuvaavaa lienee se, että vuonna 2011 kaikkien neljän paras-näyttelijä -kategorian kaikki 20 ehdokasta olivat valkoisia – jollei sitten espanjalaista Javier Bardemia haluta laskea latinoksi. Huomionarvoista lienee myös se, että siinä missä Ang Lee on yhä ainoa ei-valkoinen paras ohjaaja -voittaja, on Kathryn Bigelow ainoa kyseisen kunnian kokenut nainen. Myös kategoriassa ehdolla olleiden naisten määrä Oscareiden 83-vuotisen historian aikana on laskettavissa yhden käden sormilla.

Voidaan toki kysyä, onko kauniiden julkimoiden selkääntaputteluilta oikea areena niinkin vaikeiden asioiden kuin seksuaalisen, rodullisen tai sukupuolisen tasa-arvon pohdintaan. Kyllä, Oscarit ovat pääasiassa viihdettä, mutta samalla kyseessä on myös maailman arvostetuin elokuva-alan palkinto, ja siten myös äärimmäisen arvottava instituutio. Se, millaisia tarinoita ja kenen kertomina palkitaan kertoo hyvin pitkälti myös siitä, keiden tarinoita yhteiskunnassa katsotaan kertomisen arvoisiksi.  Palkitut elokuvat myös nousevat myös lähes automaattisesti klassikkoasemaan ja kuten mikä tahansa kaanon, ne muokkaavat väistämättä yleisönsä identiteettiä ja maailmankuvaa.

Oscar-gaala kerää vuosittain maailmanlaajuisen miljoonayleisön – joskin tänä vuonna katsojaluvut romahtivat Yhdysvalloissa alhaisen 38 miljoonan paikkeille. Jättimäisten katsojalukujen takia ei myöskään ole yhdentekevää, mikä on illan kiitospuheiden sisältö ja viesti. Esimerkiksi Sean Pennistä peräänkuuluttamassa tasa-arvoa homoille uutisoitiin lehdissä, nettisivuilla ja tv-kanavilla maailmanlaajuisesti. Ja, jos nyt ei muuta, niin ainakaan  vuonna 2011 38 miljoonaa amerikkalaista ei kuullut sanaa fuck.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: