RSS-syöte

Aihearkisto: Tapahtumat

Kultistin julkkarit + Oulu Game Lab esittely

Posted on

Klikkaa kuvat suuremmaksi. Mainokset

Kultistin lukijamatkan reportaasi, Finale

Lauantai 2.3.

Lauantaista eteenpäin ekskursion tahti meni niin villiksi, ettei reportteriparkanne enää pystynyt toimittamaan reaaliaikaisia tilannekatsauksia kentältä.

Päivä alkoi hitaalla toipumisella perjantai-illan eksunaloittajaisjuhlista. Söimme hyvin ja maukkaasti, ja jotkut aloittelivat jo naukkailuakin. Kittilän kotiseutuevakkoon kadonnut seurue palasi mökeille alkuiltapäivästä. Ruoka oli hyvää.

Syötyämme oli aika nousta illan mielettömästä hedonismista ja muuttua kulttuuriseksi olennoksi. Orientoiduimme Anna Salmen laatimalla alustuksella Reidar Särestöniemestä, hänen töistään ja elämästään. Tästä viisastuneina matka jatkui kohti Kittilän pimeimpiä eräsyövereitä – museo ei sopinut heikkohermoisille. Matkakin oli oma koettelemuksensa.

Museo oli kokemus, muuta ei voi sanoa. Särestöniemi oli läpikotainen taiteilijapersoona ja hänen kotinsa kuvasti hänen sielunmaisemiaan. Kaupan lisäksi kierrokseen kuuluivat Särestöniemen lapsuudenkoti, hänen myöhempi ateljeensa sekä galleria. Ohitimme myös Reidarin Baba Yaga -noidalle rakennuttaman asunnon, joka seistä ähötti hangessa kanan(pölkky)jaloilla. Asunnosta meitä seurasivat Reidarin kasvot, noita ei ollut kotona.

Lapsuudenkodista minulla ei ole paljoa sanottavaa. Siellä oli hienoja pölkkytuoleja, jotka sopisivat hyvin kultuhuoneelle. Asunto oli todiste entisaikojen tehokkaasta tilankäytöstä. Reidarin perheen lisäksi Reidar piti taloa työtilanaan ja asuntonaan ja myöhemmin siellä asui Reidarin pikkuveli Anton (tuttaville Anttu). Opiskelujen jälkeen Reidar ei muuttanut kauas, vaan hänen ateljeensa löytyi samasta pihapiiristä.

Särestöniemen ateljee on majesteettinen näky. Tarinan mukaan Kekkonenkin on viihtynyt sen ilmavissa saleissa. Reidarin kerrotaan olleen lyhyt mies, joten etenkin rakennuksen portaiden katto oli petollinen retkikuntamme korkeammille jäsenille. Lohdutuksena talossa oli oma sänky koiralle ja näkymä Leville. Myös mainosputkea muistuttava valotaide on syytä mainita. Kirjahyllyssä oli kaikkea jännää ja myös pari tuttua teosta. Huhhuh.

Särestöniemen galleria pitää nähdä itse. Siellä oli taidetta: (afrikkalaisia) omakuvia, viiksiä ja halailevia karhuja. Niitä ei voi kuvata, ne pitää nähdä itse. Teidän onneksenne rakkaat lukijat tänne pitäisi ilmestyä kuvia, kunhan olemme seuloneet, mitkä niistä voi näyttää päivänvalossa.

Mutta uima-allas! Kuka laittaa galleriaansa uima-altaan?

Särestöniemi.

Särestöniemi oli semmoinen ihminen, joka laitatti galleriansa toiseen kerrokseen uima-altaan (ainakin 3×10 metriä) saunan kanssa. Oppaamme mukaan altaassa ei olla uitu itse suuren S:n menehtymisen jälkeen. Uhkailuista huolimatta mekään emme siihen tohjenneet, mutta mietin oliko paikallinen harjoittelija harjoittanut altaassa aamu-uintia aina, kun turistien silmä vain vältti? Sitä ei moni tiedä – ja vielä harvempi arvaa.

Tahtimme oli armoton – Särestöniemen jälkeen vuorossa oli paikalliseen graduretriittiin järjestetty ateria. Kuisiini oli suorastaan taivaallista, ja kokemusta mausti entisestään retriitin värikäs asujaimisto. Isäntämme kävi välissä kuskaamassa majoitettuja muita vieraita, mutta kertaakaan emme tunteneet oloamme muukalaisiksi.

Valitettavasti olin kuski ja kurkkuani alkoi janottaa näinä hetkinä. Lähdin siksi kuljettamaan autollista takaisin mökeillemme Koivuhoviin, enkä pystynyt kokemaan vuohellista retriittiä siinä loistossaan, missä se olisi näyttäytynyt loppuillasta. Joitain tilanteita (kuten tämänkään kirjoittamista) ei vain kestä selvin päin.

Loppuilta on enemmän tai vähemmän sumea. Suunnitelmani kököttää koko eksku saunassa torpedoitui pahasti jäädessäni uudelleen ja uudelleen suustani tai selästäni kiinni toisiin kuvioihin. Muut toki ramppasivat siellä konsanaan, mutta epäilen heidän juonineen aina jonkun pitämään minut aisoissa. Saunomisen sijaan alati hyökkäyksen alla oleva miehisyys piti todistaa muin keinoin: tiesin aamulla katuvani juomamaisterin valmistamia habanero-shotteja, mutta sillä hetkellä idea tuntui hyvältä. Mieleeni muistui ensimmäinen kämppikseni, joka inokuloi minut tuliseen ruokaan. (Kaikki kokkaukseni piti nääs valmistaa niin tabaskoiseksi, ettei hän voisi kähveltää niitä omaan nälkäänsä.) Tätäkin järkyttävämpi oli jälki-illan hirviöluomus: vihreä viinahyytelö. En muista, kuka päätti koristaa sitä nomparelleilla[sic?], mutta loppuillasta sulaneet rakeet olivat erittäin mähmäisen oloisia. Hyhhyh, ja näkisittepä miten se hyllyi. Näky on syövyttänyt itsensä pysyvästi verkkokalvoilleni.

Kaiken kaikkiaan päämökin tilat olivat melko tyhjinä. Luulen, että porukka viihtyi paremmin saunassa tai lämmitetyssä grillikatoksessa. Myöhemmin piipahdin itsekin siellä, mutta tällöin jäljellä olivat vain vanhojen aikojen kekäleet ja pino syömättömiä (ja kylmiä) makkaroita.

Yön aikana juttujen taso laski laskemistaan. Jossain välissä tiedän menneeni nukkumaan, sillä aamusta heräsin pedistäni, enkä esimerkiksi hangesta.

Sunnuntai 3.3.

Mitä viimeisestä päivästä voi kertoa? Siivosimme mökit kipeänä ja apeana. Joko tämä loppui? Yllätyksekseni en ollut liian krapulainen, vaikka päätä jomotti armottomasti. Aamiainen pysyi sisällä, mikä on aina hyvä merkki.

Minun piti pysyä vahvana ja esimerkillisenä, mutta kuskina en (onneksi) toiminut kuin lähikaupalle asti. Vähäksi jääneet unet näkyivät varmaan ulkonäöstä. Onneksi autossa oli selkopäisempiä ajokortillisia henkilöitä, joiden avustuksella letka selvisi hengissä Rovaniemelle asti.

Siellä olikin aika ensimmäisille hyvästeille. (Tai no, jos rehellisiä ollaan, niin yksi meistä jäi jo Kittilässä.) Loppumatkasta ei voi oikein sanoa mitään. Se meni niin kuin kaikki kotimatkat aina ja koskaan. Olimme toki virkistyneitä moraalisesti vastuuttomasta viikonlopusta, mutta samalla uupuneita. Joillain odottivat työt, toisilla koulu ja kolmansilla loma, ja oli hyväksyttävä, ettei tällaista elämäntyyliä kestä ikuisesti. Ekskursioksi matka oli silti onnistunut. Päänsärky unohtuu, mutta muistot voi kullata (kultuta?).

Mutta hei! Kuulin, että Kultistin lukijamatkalla oikeasti myös tehtiin Kultistia. Kohta näemme, pääsikö siitä mikään läpi lehtemme tiukkojen laatuvaatimusten.

Milloin on seuraava lukijamatka?

Kiittäen ja kuitaten,

Aleksi, matkan reportteri

P.S. Jussi on koonnut ekskun aikana kuvatusta materiaalista hupaisan videon, joka on melkein työturvallinen. Se varmaan tulee jotenkin näkyville, jos tulee.

Kultun Wappukalenteri

Posted on

Kultulaisen wappukalenteri. Bongaa kaikki tapahtumat täältä tai Facebooksista: https://www.facebook.com/events/497909233597652/

Maanantai 22.4. klo 13 Humanistifuksien haalarikaste ja Mönttipiknik

”Humanistifuksit vannovat haalarivalansa. Lisäksi jokainen ainejärjestö järjestää fuksikasteen omille fukseilleen. Myös muut kuin fuksit ovat tervetulleita! Tarkoituksena on pikniköidä rennosti isolla porukalla ja aloitella vappu mukavasti yhdessä.

Tapahtuma pidetään Limingantullissa Noitavainojen uhrien muistomerkillä eli Möntillä. Jos olet epävarma siitä, löydätkö perille, voit tulla yhdessä killan hallituslaisten kanssa. Esimerkiksi killan Sonja pyöräilee Möntille Loiro kaulassaan, joten hänet on helppo tunnistaa.”

Kultun fukseille järjestetään myös toimintaa.

Lisää infoa tapahtumasta Facebookissa: https://www.facebook.com/events/562769693756205/

Keskiviikko 24.4. Kirkkovene soudut goes Rodeo + soutusauna with Tiima & Index

Tänäkään vuonna eivät kirkkovenesoudut onnistuneet, jäätilanteen vuoksi. Tilalle onkin luotu nyt uusi huvittelulaite, rodeo-härkä. Kultu ei osallistu tähän omalla joukkueella, mutta kannattanee silti käydä tuota ihmeellistä mekaanista eläintä ja sen kesyttäjiä käydä katsomassa.

Lisää infoa tapahtumasta Facebookissa: https://www.facebook.com/events/458020377599823/?ref=ts&fref=ts

Myöhemmin on vielä vuorossa soutusaunan nimeä ylpeästi kantava ilta-tapahtuma. Kultulaiset menevät saunaan yhdessä tiimalaisten ja indexiläisten kanssa. Tämä tapahtuma alkaa klo17:00 eteenpäin osoitteessa Njetwork Inn, Nummikatu 34, 90100 Oulu.

Torstai 25.4. Kultun wappuinen pyöräily MMT

Saammeko esitellä, pyöräily MMT! (Kavereiden kesken pMMT.)

Tapahtuma pähkinänkuoressa: Jos tunnet MMT:n (Macigal Mystery Tourin), teidät perusidean. Paikallisten räkälöiden sijaan tämä vapunaikainen pyöräretki kuljettaa osallistujansa kultulaisten kämppiin. Joka kämpällä on jotain tarjottavaa. Liikumme porukassa ja tietenkin pyörällä. Tarkka reitti on vielä suunnitteilla, mutta matka vie meidät Linnanmaan suunnalta keskustan tienoille – juuri sopivasti Aaaaaaak-bileiden ovelle.

Lisää infoa tapahtumasta Facebookissa: https://www.facebook.com/events/402895206485114/?fref=ts

Perjantai 26.4. Haalarimerkkien ompelua @ Apinatalo klo?

Onko sinulla odottamassa kasa haalarimerkkejä, joita et ole saanut aikaiseksi ommella kiinni? Tule ompelemaan ne Apinatalolle. Jos olet jo kaikki merkit ommellut, don’t worry, paikalla myös Kultun ja Metelen merkkimyyntiä. Ja aina voit ommella vaikka kaverin haalariin.

Sunnuntai 28.4. klo 17 Viini- ja juustoilta with Blanko @ Apinatalo

”Blankon ja Kultun viini- ja juustoillassa kokoonnutaan yhteen nauttimaan viinistä, juustosta ja kultturellista elämästä yhdessä nyyttäriperiaatteella. Ota siis juusto ja viini mukaan ja tule viettämään mukavaa iltaa Apinatalon kerhohuoneelle. Baskeri ei pakollinen.”

Lisää infoa tapahtumasta Facebookissa: https://www.facebook.com/events/496539797080391/?fref=ts

Tiistai 30.4. Wapun aaton piknik Ainolan puistossa

Frantzénin lakituksen jälkeen askeleet suunnataan Ainolan puistoon, jossa suoritetaan teekkarikasteet. Kultu varaa piknikalueen hyvältä kohdalta. Tule sinäkin ihmettelemään aaton menoa ja meininkiä, mutta muista pukeutua lämpimästi! Omat eväät ja juomat mukaan.

Kultun pikkujoulut 22.11.2012

Posted on

Tervetuloa Kultun pikkujouluihin!

Ahdistellaan työkaveria, haukutaan pomot. Pikkujoulujen taikahan on siinä.
– Aleksi, pj

Koska?
22. marraskuuta 2012
Kello 18 alkaen.

Missä?
Apinatalolla, Tellervontie 2
(Punainen tiilitalo Kaijonharjun kirjastoa vastapäätä)

Tilaisuudessa jaetaan fuksipalkinnot, ”paras ope” -palkinto sekä ilmaista glögiä, piparia ja hyvää seuraa.

Koodi: OPM

Vappunaamari!

Jos et halua näyttää kasvojasi tänä vappuna, tässä on ratkaisu: Kultun superlaadukas vappunaamari! Melkein kuin oisin ite piirtänyt!

Näin se toimii:

1) Tulosta naamari. Aanelonen on hyvä.

2) Väritä jos viitit.

3) Liimaa komeus pahville ja/tai päällystä kontaktimuovilla. Muovia saa vaikka Kultuhuoneelta, jos et muualta löydä.

4) Leikkaa naamari oikean kokoiseksi. Leikkaa silmän- ja suunreiät sopiville kohdille.

5) Kiinnitä naamaan liimalla. Tai gumminauhalla. Tai nitojalla.

6) Koe vappu!

Ekskursio Rovaniemelle 30.3.-1.4. Katso kuvat!

Kultun 8-henkinen delegaatio vei tervehdyksensä Lapin yliopiston taideaineiden opiskelijoiden Tao ry:lle aprilliviikonloppuna. Kuten kuvat todistavat, meininki oli aitoa. Taolainen vieraanvaraisuus oli käsinkosketeltavaa ja fuksianpunaista.

Ohjelmassa oli:

pe 30.3. Pizzaperjantai DASsin kerhohuoneella. Näkymät hienot, sauna loistava!

la 31.3. iltapäivä: Vierailu Arktikumissa ja Korundissa. Niin paljon Lappi-näyttelyitä!

la 31.3. ilta: Tao Rundturarna järjestää: Bussiristeily Rovaniemen lähikuppiloihin. Pätevää matkanjohtamista!

joku ajaton aika: Rovaniemen yöelämä.

su 1.4. aamu: Tsirp-virkeinä aamujunalla Ouluun.

Lyhykäisyydestään huolimatta eeppinen matka. Kultu kiittää Taoa ja toivottaa tervetulleeksi vastavierailulle!

Menovinkki ensi viikolle: Oulun kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaali

Hyvitys / Cool Ma: Teinikapinaa Taiwanista

Ensi viikolla on luvassa ohjelmaa kaikille elokuvasta kiinnostuneille! Oulun kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaali järjestetään nyt kolmattakymmenettä kertaa. Festivaali tarjoaa nimensä mukaisesti lapsille ja nuorille suunnattuja elokuvia kaikkialta maailmasta (tänä vuonna ohjelmassa korostuvat erityisesti Tanska ja Kiina). Elokuvia näytetään Valveella ja Finnkinolla koko viikon ajan.

Vaikka kyseessä on lasten- ja nuortenelokuvan festivaali, suurin osa ohjelmistosta on aikuisellekin katsojalle kiinnostavaa. Itse olen nähnyt noin puolet esitettävistä elokuvista, ja suosittelen erityisesti näitä:

Miksi olen / 7 or Why I Exist. Saksalainen dokumentti, jossa lapset kulkevat leikeissään ja puhuvat elämästä. Huikean herkkä ote, tuoreita ajatuksia.

Karkuteillä / On the Sly. Ranskalainen elokuva kuusivuotiaasta tytöstä, joka karkaa metsään. Elokuva pysyy hienosti lapsen näkökulmassa ja onnistuu olemaan yhtäaikaa maaginen ja täysin realistinen.

Koko kylän pelikaani / Nicostratos. Ranskalainen, Kreikan saaristoon sijoittuva elokuva pojasta, isästä ja pelikaanista. Kaunis ja rehellinen. Näyttelijät tekevät loistavaa työtä. Isän roolissa on Emil Kusturica.

Hyvitys / Cool Ma. Taiwanilainen nuortenelokuva, jossa on nopea rytmi ja ihanan kummallinen lähtöasetelma: tappajan ja tapetun ystävyys. Kapinointia, juoksemista, yksi hysteerinen äiti.

Taakka / Guilt. Oikeasti vaikea elokuva Kanadasta. Teinipojat mokaavat sienipäissään ja joutuvat elämään seurausten kanssa. Synkkä ja vaikuttava.

Suurimpaan osaan esityksistä saa lipun hintaan 4,50 €. Lyhärisarjoja pääsee katsomaan kahdella eurolla. Tarkemmat esitysajat ja -paikat näkee täältä.

Jos kaipaatte lisätietoa mistä vain, tulkaa käymään Valveen aulan infossa. Minäkin olen siellä melkein joka päivä.

Tervetuloa katsomaan!

– Kaisa Kortekallio

(jota saa tietenkin myös nykiä hihasta ja kysyä tässä ja facebookissa ja puhelimella ja miten vain)