RSS-syöte

Aate- ja oppihistoria

Aate- ja oppihistoria on Oulun yliopiston endeeminen ylpeys: sitä voi Suomessa opiskella pääaineena vain täällä. Sivuaineena se on kuitenkin, toisin kuin yleinen historia, ilahduttavasti vapaasti opiskeltavissa. Perusopinnot ovat kuitenkin sisällöltään pitkälle samoja kuin yleisessä historiassa. Opinnot alkavat historiankirjoituksen metodien ja historian perusteilla, jotka tutustuttavat oppialan perusperiaatteisiin ja siihen, miten käsitykset historiasta tiedonalana ja tieteenä ovat kehittyneet nykypäivään. Sen jälkeen sivuaineopiskelijoille tarjolla oleva 25 opintopisteen kokonaisuus syventää luentojen ja esseetöiden muodossa erilaisia tiedon, tieteiden ja tietokäsitysten, aatteiden ja ihanteiden teemoja. Näitä ovat muun muassa poliittisten ja yhteiskunnallisten ideologioiden, uskonnollisten aatteiden ja luonnontieteiden kehityksen historia.

Aate- ja oppihistoria sopii hyvin historiallisista kehityslinjoista kiinnostuneen kulttuurialan opiskelijan opintoihin pääaineesta riippumatta. Eniten olenkin aate- ja oppihistoriallisessa näkökulmassa pitänyt juuri sen eräänlaisesta ydinhumanismista: oppiala käsittelee sitä, miksi ihmiset ajattelevat kuten ajattelevat, millaiset ajattelutavat ja ideologiat rakentavat taustan niin historian kululle kuin koko inhimilliselle todellisuudelle. Siinä suuntaudutaan tavallaan historian tapahtumien taakse, niiden maailmankuvallisiin ja aatteellisiin edellytyksiin ja kimmokkeisiin. Niinpä aine tarjoaakin paitsi runsaasti pääaineen opintoja syventävää tietoa myös yleissivistäviä näköaloja oman ajattelun, arvojen ja asenteiden laajempien taustojen tiedostamiseen ja punnintaan. Esiin nousee esimerkiksi sellaisia kysymyksiä kuin miksi naispuoliset tieteentekijät on lähes suljettu ulos länsimaisen tieteen historian suuresta kertomuksesta, miten roomalaisoppineet aikanaan suhtautuivat kristillisen maailmankuvan tuloon tai millaisia utopiasosialistisia yhteiskuntakokeiluja 1800-luvulla organisoitiin.

Olin aate- ja oppihistorian opintoja aloittaessani henkisesti suuntautunut pikemmin poliittisesti sitoutuneeseen kulttuurintutkimukseen. Niinpä kurssit avarsivat ajatteluani ohjaamalla historialliseen ajatteluun, jossa korostuu tapahtumien objektiivisuuteen pyrkivä syiden ja seurausten kartoitus. Toisaalta esseetehtävien parissa saa syventyä juuri niihin aiheisiin, jotka ovat itselle läheisiä. Näin aate- ja oppihistoria historia-aineena tarjoaa hyvän mahdollisuuden syventää humanististen tietokäsitysten repertuaaria: esimerkiksi kirjallisuudenopiskelija saa opintojensa aikana tutustua rautaisannokseen feminismin kaltaisia poliittisesti sitoutuneita käsityksiä tiedon ja tietämisen yhteiskunnallisesta synnystä ja vaikutuksista. Historiallinen näkökulma tuo tasapainoa pyrkimyksellään ymmärtää eri aikojen ilmiöitä niiden omista edellytyksistä käsin. Kautta linjan keskeisenä kysymyksenä elää se, miten ja miksi tieto, tieteellisyys ja oppineisuus on eri aikoina käsitetty juuri tietynlaisiksi.

– Anna Salmi

Oppiaineen esittely yliopiston sivuilla

Onko sinulla kokemusta samasta sivuaineesta? Haluatko tietää lisää? Jatka keskustelua alla!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: