RSS-syöte

Taidehistoria

Olen parhaillaan taidehistorian aineopintojen puolivälissä ja kiitän lämpimästi mahdollisuudesta opiskella ainetta: se tekee kyllä antiikin Kreikan veistostyypit entistä tutummiksi, mutta myös paljon muuta. Taidehistoria avaa mahdollisuuden harjaantua havainnoimaan kuvallista, värien ja muotojen luomaa ympäristöämme, minuuttamme ja suhdettamme yhteiskuntaan, itse asiassa maailmankuvamme perustavia periaatteita aivan uudella tarkkuudella, herkkyydellä ja kriittisyydellä. Erityisen antoisaksi opiskelun meillä tekee oppiaineen lehtori Jorma Mikolan elävä ja hauska luennointityyli.

Kiteyttäen taidehistoriassa on kyse siitä, millaisia kuvallisia esitysmuotoja ajattelumme ja toimintamme perustavat ihanteet samoin kuin niitä ehdollistavat valtasuhteet ja todellisuuskäsitykset ovat kautta aikojen saaneet. Olenkin ilahtunut huomatessani aineen historiallisen skaalan ulottuvan luolataiteesta viimeisimpään nykytaiteeseen: rajoja ei vedetä. Tutkimuksen kohdemaailman muodostavat maalaukset ja muut kuvat, veistokset ja tilataide sekä arkkitehtuuri. Taidehistoria kuitenkin kattaa myös niin videotaiteen, performanssien kuin vaikka neulegraffitien historian. Oppiala tarjoaa eväitä analysoida kaikessa visuaalisessa ilmaisussa vaikuttavaa tarvetta antaa näkyvälle merkille ja muodolle merkitys ja vaikuttaa maailmaan. Ydintasollaan taidehistoria käsittelee lopulta sitä, miksi merkit ja symbolit, juuri tietyt värit ja muodot on valittu teokseen: mitä halutaan jakaa ja sanoa, miten maailmaa halutaan muuttaa? Tässä laajassa merkityksessä taidehistoria voi olla tärkeällä tavalla poliittista: kulttuurisen ilmaisukielen valinnat ja velvoitteet kommentoivat ja muuttavat aina yhteisöä ja todellisuutta, jossa puhuvat.

Käytännössä opiskelu sisältää luento- ja kirjatenttien lisäksi ryhmätöiden tekemistä, ajatusten jakamista seminaarissa sekä esseiden kirjoittamista vapaavalintaisista aiheista. Esseet kannustetaan nivomaan oman pääaineen sisältöön sointuviksi, mutta omat kiinnostuksenkohteet ovat aina parhaita innoittajia. Tärkeä osa taidehistorian opiskelua on teosten ja kohteiden näkeminen paikan päällä, joten olemme päässeet ekskursioille muun muassa Haukiputaan kirkkoon sekä koko eteläiseen kotimaahan Helsinkiä ja Turkua myöten. Matkat ovat opintojen ehdottomia kohokohtia.

Taidehistoriaa opiskellessani olen oppinut ymmärtämään syvemmin sitä, miten vaikkapa esihistorialliset luolamaalaukset ja nykyhetken kantaaottava taide eroavat toisistaan, mutta myös liittyvät yhteiseen jatkumoon. Siinä missä luola- tai renessanssimaalaukset pyrkivät vahvistamaan yhteisönsä valta-arvoja ja vallitsevaa käsitystä oikeasta ja kauniista, nykytaide usein pikemmin haastaa ne ja tarjoaa uudenlaisia näkemisen tapoja. Taidehistoria on kauneuden ja rumuuden sekä siten paitsi arvojen ja normien myös tekemättömän, toisin ja luovasti väärin ilmaistun historiaa. Se tarjoaakin avaimia jokapäiväisen kuvamaailman sisäisten historiallisten lainalaisuuksien ja logiikan avaamiseen sekä siten yhteisen todellisuuden rikkauden ja muutospotentiaalin oivaltamiseen ja tulkintaan. Näin se sopii hyvin täydentämään muun muassa elokuva- tai naistutkimuksen opintoja.

 – Anna Salmi

Oppiaineen esittely yliopiston sivuilla

Onko sinulla kokemusta samasta sivuaineesta? Haluatko tietää lisää? Jatka keskustelua alla!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: